706.Karhun synty
Sanoitukset
Otsoseni, ainoiseni,
Mesikämmen kaunoiseni,
Kyllä mä sukusi tieän,
Miss' oot otso syntynynnä,
Saatuna sinisaparo,
Jalka kyntinen kyhätty:
Tuoll' oot otso syntynynnä
Ylähällä taivosessa,
Kuun kukuilla, päällä päivän,
Seitsentähtien selällä,
Ilman impien tykönä,
Luona luonnon tyttärien.
Tuli läikkyi taivahasta,
Ilma kääntyi kehrän päällä,
Otsoa suettaessa,
Mesikkiä luotaessa.
Sieltä maahan laskettihin
Vierehen metisen viian,
Hongattaren huolitella,
Tuomettaren tuu'itella,
Juurella nyrynärehen,
Alla haavan haaralatvan,
Metsän linnan liepehellä,
Korven kultaisen kotona.
Siitä otso ristittihin,
Karvahalli kastettihin,
Metisellä mättähällä,
Sarajoen salmen suulla,
Pohjan tyttären sylissä.
Siinä se valansa vannoi
Pohjan eukon polven päässä,
Essä julkisen Jumalan,
Alla parran autuahan,
Tehä ei syytä syyttömälle,
Vikoa viattomalle,
Käyä kesät kaunihisti,
Soreasti sorkutella,
Elellä ajat iloiset
Suon selillä, maan navoilla,
Kilokangasten perillä;
Käyä kengättä kesällä,
Sykysyllä syylingittä,
Asua ajat pahemmat,
Talvikylmät kyhmästellä,
Tammisen tuvan sisässä,
Havulinna liepehellä,
Kengällä komean kuusen,
Katajikon kainalossa.
