710.Tammen synty
Sanoitukset
Oli ennen neljä neittä,
Kolme kuulua tytärtä,
Sininurmen niitännässä,
Korttehen kokoannassa,
Nenässä utuisen niemen,
Päässä saaren terhenisen.
Niitit päivän, niitit toisen,
Niitit kohta kolmannenki,
Minkä niitit, sen haravoit,
Kaikki karhille vetelit,
Laitit heinät lallosille,
Sataisille saprasille,
Siitä suovahan kokosit,
Saatoit sankapieleksihin.
Jo oli nurmi niitettynä,
Heinät luotu pielin pystyin,
Tuli Turjan lappalainen,
Nimeltä tulinen Tursas,
Tunki heinäset tulehen,
Paiskasi panun väkehen.
Tuli tuhkia vähäinen,
Kypeniä pikkarainen,
Tytöt tuossa arvelevat,
Neiet neuvoa pitävät,
Kunne tuhkat koottanehen,
Poron pohjat pantanehen:
“Noistapa puuttuvi poroa,
Lipeätä liuvahtavi,
Pestä päätä Päivän poian,
Silmiä hyvän urohon”.
Tuli tuuli tunturista,
Kova ilma koillisesta,
Tuonne tuuli tuhkat kantoi,
Porot koillinen kokosi,
Nenästä utuisen niemen,
Päästä saaren terhenisen,
Korvalle tulisen kosken,
Pyhän virran vieremille.
Tuuli tuopi tammen terhon,
Kantoi maalta kaukaiselta
Korvalle tulisen kosken,
Pyhän virran vieremille,
Heitti paikalle hyvälle,
Maan lihavan liepehelle.
Nousi tuosta nuori taimi,
Vesa verraton vetihe,
Siitä kasvoi kaunis tammi,
Yleni rutimon raita,
Latva täytti taivahille,
Oksat ilmoille olotti.
