711.Tulen synty
Sanoitukset
Ei tuli syviltä synny,
Eikä kasva karkealta,
Tuli syntyi taivosessa,
Seitsentähtyen selällä,
Siell' on tulta tuu'iteltu,
Valkeaista vaapoteltu,
Kultaisessa kursikossa,
Kultakunnahan kukulla.
Kasi kaunis, neito nuori,
Tulityttö taivahinen,
Tuopa tulta tuu'ittavi,
Vaapottavi valkeata,
Tuolla taivahan navoilla,
Yllä taivahan yheksän,
Hopeaiset nuorat notkui,
Koukku kultainen kulisi,
Neien tulta tuu'ittaissa,
Vaapottaissa valkeaista.
Putosi tuli punainen,
Kirposi kipuna yksi,
Kultaisesta kursikosta,
Hopeaisesta sulusta,
Ilmalta yheksänneltä,
Kaheksannen kannen päältä,
Läpi taivahan tasaisen,
Halki tuon ihalan ilman,
Läpi ramppalan ovista,
Läpi lapsen vuotehesta;
Paloi polvet poikuelta,
Paloi paarmahat emolta.
Se lapsi meni manalle,
Katopoika tuonelahan,
Kun oli luotu kuolemahan,
Katsottu katoamahan,
Tuskissa tulen punaisen,
Angervoisen ailuissa;
Märäten meni manalle,
Torkahellen tuonelahan,
Tuonen tyttöjen torua,
Manan lasten lausuella.
Emopa ei manalle mennyt;
Akka oli viisas villikerta,
Se tunsi tulen lumoa,
Valkeaisen vaivutella,
Läpi pienen neulan silmän,
Halki kirvehen hamaran,
Puhki kuuman tuuran putken,
Kerivi tulen kerälle,
Suorittavi sommelolle,
Kierähyttävi keräsen
Pitkin pellon pientaretta,
Läpi maan, läpi manuen,
Työnti Tuonelan jokehen,
Manalan syväntehesen.
