620.Viatonten valssi
Lyrics
Kun kesäinen yö oli kirkkain ja tyyninä valvoivat veet
ja helisi soittimet sirkkain kuin viulut ja kanteleet.
Viisi pientä piru parkaa aivan ujoa ja arkaa
sievin kumarruksin tohti käydä enkeleitä kohti.
Univormunsa karvaiset heitti, he sarvet ja saparovyön,
oli lanteilla vain lukinseitti ja helisi harput yön.
Enkelitkin sulkapaidan jätti tuonne, taakse aidan.
Siellä häntä, siellä siipi toisiansa tervehtiipi.
Ja niinhän he, nostaen jalkaa, niin nätisti tanssia alkaa
yli kallion kasteisen. Ja se yö oli onnellinen.
Missäs sika, — jos ei kerää kärsäänsä se yhtäperää —
siivet karvat, ynnä muuta, vielä maiskutellen suuta.
Sill' aikaa enkelit tanssi niin ujosti varpaillaan
Vain pukuna pikkuinen kranssi, viis pirua toverinaan.
Oi, pienoiset, ettehän arvaa, moni vaihtaa nahkaa ja karvaa.
Mut harppua sirkat lyö, yhä kun on kesäyö.
Kerran tuli Aamunkoitto. Loppui tanssi, loppui soitto.
Pirut, niinkuin enkelitkin, tunnusmerkkejänsä itki.
